Tsuritama loppuu, jaksobloggaaminen jatkuu

Sarja on täynnä onnellisia loppuja. Kuten Tapiocan uusi tyttöystävä.

Tsuritaman viimeinen jakso jätti näin jälkikäteen päällimmäiseksi hyvän, voisi sanoa että oikein lämpimän fiiliksen. Jakso sinällään ei ollut mitenkään erikoisen loistava, mutta hyvä ja onnellinen lopetus.

Animaatiopuolella sitä loppuhuipennusta ei oikeastaan tullut. Ainakaan en pannut merkille mitään huikean hyvin animoitua kohtausta. Sen sijaan jakso oli tasaisen hyvää laatua eikä niitä edellisen jakson tapaisia suvantokohtia ollut. Värikkyyskin palasi loppujaksosta taifuunin hälvettyä maagisesti samalla hetkellä, kun ”lohikäärme” (eli pienen pieni taistelukala) saatiin kalastettua. Hyvin perinteinen klisee, mutta pakko myöntää, että se toimii aina yhtä hyvin tunnelmanluonnissa. 

Kuristakaa se nyt vielä...

Voisikin oikeastaan sanoa, että niin kauan kuin satoi, jakso oli aika tylsä. Sinä aikana se sisälsi vain perinteistä shounenmättöä pienellä draamalla – ja kalastamalla tietysti. Haru yritti karata, mutta Yuki ei antanut niin käydä. Yuki sai taas uuden neronleimauksen – Haru olikin itse syötti. Duckin tyypit taas meinasivat ampua ohjukset venettä päin. Usein nähty tilanne hieman erilaisella asetelmalla – missio, joka on jo muutenkin vaikea ja sitten vielä muut tulevat sotkemaan.

Jaksossa kuusi vilahtanut kuva "lohikäärmeestä"...

Hauskin asia jaksossa oli ”lohikäärmeen” oikea henkilöllisyys. Elin oikeastaan siinä uskossa, että se oli ihan oikea lohikäärme, koska luulin sitä näytettäneen aiemmin. Tarkistin asian, ja oikeastihan sitä on aina näytetty vain kalaparvena. Ilmeisesti tämä avaruusolio vain keräsi kalat yhteen muodostaen lohikäärmettä muistuttavan parven. 

...Ja oikea lohari.

Sinällään oli tosiaan hauskaa, että lohikäärme oli vain pieni kala ja pieni, hieman hassu poika. Hahmodesign oli tosi kiva. Mutta jotenkin en haluaisi sulattaa sitä, että sen motiiveja ei selvitetty ollenkaan, vaan siitä tuli saman tien hyvis ja kaikkien kaveri. Ehkä se oli vain väärinymmärretty pieni kala, joka halusi vain seuraa.

Hahmodesigneista puheen ollen, tässä viimeisessä jaksossa oli taas hienoja sivuhahmoja, kuten edellä mainittu. Ja taas hieman harmittaa se, ettei niistä tulla koskaan kuulemaan lisää. Mutta on Tsuritamassa ollut huonojakin sivuhahmodesigneja, pääasiassa tummahiuksiset tytöt. Erika, Misaki, Sakura ja Mariko. Jokaisella on toki joku erottava tekijä – Erikalla kauneuspilkku, Misakilla kampaus ja silmät, Sakura on muita pienempi ja Marikolla on lyhyet hiukset. Silti kun kaikki vilahtavat nopeasti ruudussa, heitä ei heti tunnista tai muista, keitä he ovat. Nimiäkään ei todellakaan muista, Sakura on ainut jonka nimeä en luntannut. Totta puhuen en ollut edes varma, onko Yukin luokkakaverityttö ja papparaisen lapsenlapsi sama tyyppi. Olihan se.

Ja tässäpä Yukin uusi luokkakaveri.

Yleisesti ottaen Tsuritama oli asetelmaltaan erikoinen, mutta teemoiltaan hyvin tavallinen sarja. Vaikka se varmasti hyvin poikahahmojensa takia vetoaa suurimmaksi osaksi tyttöihin, on se teemoiltaan kuitenkin jopa aika kliseinenkin poikien sarja. Vaikka kalastaminen onkin vähän uudempi tai harvemmin käytetty aihe animessa, ei sarja muilta osa-alueilta tuonut paljon mitään uutta.

NoitaminA toimitti tällä kaudella kaksi paniikkihäiriöistä päähenkilöpoikaa, joista Yukin kehitys näkyi voimakkaammin sarjan edetessä. Apollonin Kaorun ahdistuksen on oikeastaan jo ajat sitten unohtanut, se on jäänyt sarjan taka-alalle, kun taas Tsuritamassa aiheeseen palattiin silloin tällöin. Vielä viimeisessä jaksossa Yuki puhuu siitä, kuinka paljon hän on muuttunut – vai onko sittenkään? On hän ainakin vahvemmaksi tullut.

Vielä yksi onnellinen loppu.

Yleinen olotila Tsuritaman viimeisen jakson jälkeen on tosiaan iloinen hyvän lopun seurauksena, mutta ei sarja uutta ajattelemista tarjonnut. Faniksikaan en langennut. Ei missään nimessä mestariteos, mutta hyvä ja katsottava sarja kuitenkin. Vaikka sarja on väreiltään huikea, animaatioltaan se on aika keskinkertainen. Musiikkeihin ja ääninäyttelyyn kiinnitän huomiota vain silloin, kun ne ovat joko todella huonoja tai todella hyviä, ja nyt ei ollut oikeastaan kumpaakaan, vaan perushyvää. MyAnimeListissa annoin sarjalle 7/10, eli hyvän arvosanan. Uudelleenkatsomiskierrosta tuskin tulee ainakaan pariin vuoteen, sen verran kauttaaltaan tuli sarja koluttua blogatessa.

Josta päästäänkin pienellä aasinsillalla jaksobloggaamiseen. Aloitin tämän tosiaan Touniksen tavallaan haastettua minut. Se, pääsinkö haasteesta kunnialla läpi, on vähän kyseenalainen juttu. Toisaalta sain rutistettua jonkunlaisen merkinnän kasaan jokaisen jakson jälkeen (ja aina juuri ennen seuraavan jakson tulemista), mutta toisaalta jokainen merkintä oli aika lyhyt. En ole siis itsekään täysin tyytyväinen tulokseen, ja Touniskin jo nurisi että ”sä vaan pistät pari kuvaa ja kolme riviä tekstiä ja mä kirjotin kakstuhatta sanaa joka kerta” tai jotain.

Siispä! Jos tämä kerta ei tyydyttänyt ketään, kokeilen uudestaan! Voi olla, että tulee ihan yhtä lyhyitä merkintöjä, mutta ainakin olen kirjoittanut sellaisia kahdesti. Tällä kertaa sarja on tosin lähellä sydäntäni jo ennen sen alkua (odotettu jo puoli vuotta) – tosin pelkään pettyväni siihen todella todella pahasti.

Kyseessä on sarja nimeltä La Storia Della Arcana Famiglia, joka alkaa tänä sunnuntaina. Se yhdistää kaksi asiaa, josta pidän: mafia ja reverse harem. Okei, en oikeastaan taida enää pitää käänteishaaremista, koska olen lukenut/nähnyt suunnilleen kaksi hyvää genren teosta (ja niitä on kyllä koluttu aika monta läpi). Siksi olen vähän ennakkoluuloinen. Myöskään sarjan traileri ei onnistunut sytyttämään. Mutta sen sijaan mafia on jotain, joka sytyttää ja josta saatan jopa tietääkin jotain. Okei, sekin tuottaa varmasti pettymyksen. Mutta saa nähdä! Aion joka tapauksessa olla täällä joka viikko joko haukkumassa tai ylistämässä sarjaa – tai sitten molempia.